Canth pehmitti yleisöään, kunnes lopulta läväytti esiin ”uudet totuudet”

Minna Canth vaikutti sanoilla, joita lähti hänen kynästään, mutta myös suustaan.

Kielitaitoinen ja utelias kauppias-kirjailija-sanomalehtinainen välitti Suomeen eurooppalaisia aatteita, kuten raittius- ja kansallisuusaatetta sekä tasa-arvoa.

Canthin suusta lähteneitä sanoja myös painettiin lehteen. Sanomalehti Tapiossa kerrottiin huhtikuussa 1886, että Kuopion raittiusseuran kokouksessa ”wiime sunnuntaina walittiin toimikunta ensi sunnuntaista tee-iltaa warten ja rouwa Canth piti esitelmän, jonka toisessa paikassa lehteämme julkaisemme”.

Toisessa paikassa lehteä onkin ”Puhe pidetty t. k. 11. p:nä Kunnallishuoneella”. Koko puhe ei mahtunut yhteen lehteen, vaan se jatkui toisessa numerossa.

Mitä Canth puhui Kuopiossa raittiusseuran kokouksessa huhtikuisena sunnuntaina 133 vuotta sitten?

Pehmitystä hitaasti ja monin keinoin

Puhe alkaa puhuttelulla ”Arvoisat Kansalaiset!” Sen jälkeen ensimmäinen virke menee näin:

”Me suomalaiset usein kerskaamme siitä, että olemme vanhoilla-olijoita, että kiinteästi pysymme entisissä tavoissa, emmekä helposti luovu niistä mielipiteistä ja totuuksista, jotka ammoisista ajoista esi-isiltä ovat perintönä kulkeneet sukupolvesta sukupolveen.”

Tässä puheessa Canth pehmittää kuulijoitaan ottamaan vastaan uusia ajatuksia, uusia aatteita. Puhe alkaa varovaisesti ja etenee vähitellen. Hidas eteneminen saadaan aikaan muun muassa niin, että samat asiat sanotaan moni eri tavoin tai useaa esimerkkiä käyttäen.

Canth ottaa huomioon yleisön mahdollisen – tai pikemminkin hyvin todennäköisen – epäröinnin. Samoin hän huomioi yleisön uskonnollisen ja yhteiskunnallisen taustan.

Canth vetoaa yleisön loogiseen ajatteluun muun muassa tällaisella ajatuskululla: kun kerran sitä, mitä nyt pidetään oikeana ja hyväksyttävänä, on aikoinaan vastustettu, miksi ei se, mitä nyt vastustetaan, olisi loppujen lopuksi oikeaa ja hyväksyttävää?

”Ei vanhoilla olevaisuus ole mikään ehdottomasti kehuttava ominaisuus. Se se oli, joka aikanaan kristinoppia vastusti, kun sitä pakanamaihin levitettiin, se se oli joka uskonpuhdistusta vastusti Lutheruksen eläessä, tieteitä se on vastustanut, kansanvalistusta ja suomalaisuutta se on vastustanut, sanalla sanoen kaikkea hyvää, kaikkea hyödyllistä ja oikeata on tuo jäykkä, sokea vanhoillaolevaisuus maailman alusta saakka vastaan pannut.”

Niin ikään Canth vetoaa muun muassa kunniantuntoon ja velvollisuudentuntoon. Hän rakentaa me-henkeä ja kutsuu yleisöä yhteiseen taisteluun edellisten sukupolvien jalanjäljissä.

”Onko nykyisellä sukupolvella kuntoa niiden velvollisuuksien täyttämiseen, joita nykyinen aika sille eteen asettaa? Pystyykö Suomen kansa kulkemaan niitä teitä, joita jalot henget ovat sille raivanneet, vai tahtooko se olla vanhoillaan, tahtooko se rauhassa nukkua henkisen kuoleman unta?”

Työn aika – minkä työn?

Canth siis valmistaa kuulijansa pikku hiljaa ottamaan vastaan viestinsä, jota ei ole helppo purematta niellä. Kun puhuja on tarpeeksi pehmittänyt kuulijoitaan, hän lopulta esittää sanomansa painokkaasti. Canth sanoo, että Suomessakin ovat alkaneet vallata alaa ”raittiusliike, naiskysymys ja työväen pyrinnöt”.

”Kansan syvimmät rivit heräävät itsetietoon, samoin myöskin nainen; käsikädessä ne pyrkivät eteenpäin, ihmisoikeuksiin päästäkseen. Nämä ovat ne uudet totuudet, jotka ajassa liikkuvat ja joita vanhoilla-olijat niin suurella kammolla katselevat. Mutta tienviittaajia ne ovat; uusille, ihanimmille poluille ne ihmiskunnan kehitystä ohjaavat.”

Mihin Canth tarkalleen ottaen pyrkii tällä puheellaan? Minkä vaikutuksen hän haluaa yleisöönsä tehdä?

”Ja nyt, nyt juuri on työn aika”, hän sanoo puheen loppupuolella. Tämän konkreettisempaa kehotusta hän ei oikein anna. Minkä työn aika nyt on? Mitä pitäisi tehdä?

Puhe lienee nähtävä osana jatkumoa ja laajempaa yhteiskunnallista herättelyä. Canthin tavoitteena oli nähdäkseni saada ihmiset kiinnostumaan näistä asioista ja aukaisemaan silmänsä uusille aatteille. Jos edes jokunen kuulijoista innostui lähtemään mukaan taisteluun yhteiskunnan epäkohtien muuttamiseksi, Canth lienee ollut tyytyväinen. Konkreettisista teoista voitaisiin puhua myöhemmin.

 

___

Olen käsitellyt tätä samaa Canthin puhetta myös toisessa tekstissäni: Motivoija tarvitsee valoisan päämäärän

___

Lähteenä myös: Knuuttila, S. & Piela, U. (toim.) (2009). Korkeempi kaiku. Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa. Kalevalaseuran vuosikirja 88. Helsinki: SKS.

Kuva: Wikimedia Commons