Ei hyvinvointia ilman vuorovaikutusta

Vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin yhteyttä olen viime aikoina ajatellut kahdestakin syystä.

Ensinnäkin tämä aihe nousi esille viime viikolla puheviestinnän tieteellisen yhdistyksen Prologoksen tiedekahveilla Tampereella. Yhdistyksen 30-vuotissyntymäpäivänä pidetyssä tilaisuudessa keskustelivat panelistit, alan asiantuntijat Tuula-Riitta Välikoski, Merja Almonkari, Ira Virtanen ja Marko Siitonen.*

Paneelia pyydettiin nostamaan esille kolme alan keskeistä ajankohtaista aihepiiriä, ja sellaisiksi panelistit hahmottivat vuorovaikutuksen eettiset kysymykset, teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen – ja vuorovaikutuksen merkityksen hyvinvoinnin lisäämisessä. Tässä viimeksi mainitussa taidettiin puhua vielä erityisesti vuorovaikutusosaamisesta.

Toinen, suurempi syy kiinnostukselleni vuorovaikutus ja hyvinvointi -teemaan on se, että tänä keväänä olen päässyt opettamaan suomen kieltä ja viestintää muun muassa tuleville sairaanhoitajille ja sosionomeille Diakissa eli Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Innolla ja uteliaisuudella olen alkanut tutustua sosiaali- ja terveysalan viestinnän ja vuorovaikutuksen erityispiirteisiin.

Hoitajan vuorovaikutus kahdessa suhteessa

Esimerkiksi vanhustenhoidon epäkohtia, joita viime kuukausina on julkisuudessa käsitelty, on tärkeää katsoa vuorovaikutuksen näkökulmasta. Nopeastikin tulee mieleen kaksi eri ulottuvuutta, joissa voi nähdä vuorovaikutuksen olennaisen merkityksen: ensinnäkin hoitajan ja vanhuksen suhde ja toiseksi hoitajan ja hänen työnantajansa suhde.

Ihminen tarvitsee vuorovaikutusta toisten kanssa. Hoivaa tai hoitoa tarvitseva ihminen on muiden armoilla paitsi fyysisesti, myös vuorovaikutuksen suhteen. Ja juuri hän sitä kaikkein kipeimmin tarvitsisi, sillä jo pelkkä yhteys toiseen ihmiseen lisää hyvinvointia. Hoitajilla on siis oltava aikaa vuorovaikutukseen hoidettavien kanssa ja tietysti myös osaamista, jotta vuorovaikutus olisi hyvää.

Hoivaa tai hoitoa tarvitseva ihminen on muiden armoilla paitsi fyysisesti, myös vuorovaikutuksen suhteen.

Jos aikaa vuorovaikutukseen ei ole, huonosti voi paitsi hoidettava, usein varmasti myös hoitaja. Hänen hyvinvointinsa kärsii, koska hän ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Jos työntekijä ei voi hyvin, tarvitaan vuorovaikutusta työnantajan kanssa. Tarvitaan hyvää vuorovaikutusta. Se on sellaista, että työntekijän on helppo kertoa epäkohdista työpaikallaan, häntä kuullaan ja häntä tuetaan. Julkisuudessa on kerrottu sellaisista tapauksista, joissa yrityksen ylin johto sanoo, ettei ole ollut tietoinen esiin tulleista, pitkään muhineista epäkohdista. Silloin vuorovaikutus työntekijöiden ja työnantajan välillä ei ole onnistunut.

Ihminen on sellainen

Vuorovaikutuksen määrä ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin. Voihan vuorovaikutus olla myrkyllistäkin, ja silloin on sitä pahempi, mitä enemmän sitä on. Jos hyvää vuorovaikutusta haluaa lyhyesti kuvata, se on sellaista, jossa lähtökohtana on toisen ihmisen asemaan asettuminen. Tästä ehkä lisää tuonnempana, samoin kuin muista ajatuksista, joita tästä aihepiiristä kehkeytyy.

Mutta vuorovaikutusta tarvitsemme voidaksemme hyvin, sillä ihminen on sellainen – sosiaalinen olento.

 

___

*) Tilaisuudesta ja keskustelusta lisää Prologos-yhdistyksen omassa blogissa.

Kuva: congerdesign/Pixabay