Rakenna puheestasi kokonainen ateria

Puheen pitäjä saattaa tuskailla sen kysymyksen kanssa, millainen rakenne puheella tulisi olla. Kyselin jokin aika sitten somessa ihmisiltä, mitä he haluaisivat oppia esiintymisestä.* Moni vastasi monivalintakysymykseen olevansa kiinnostunut oppimaan puhe-esityksen rakenteesta. Siksi käsittelen nyt tätä aihetta.

Puhe-esityshän on siitä erityinen tilanne, että siinä saa luvan kanssa esittää asiansa keskeytyksettä ja ennalta suunnitellulla tavalla – toisin kuin useimmiten arkielämän vuorovaikutustilanteissa. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi.

Puhe on helposti kuin huokauksen huuru pakkasilmassa.

Jos puheen rakennetta ei suunnittele, puhe on helposti kuin huokauksen huuru pakkasilmassa: se roikkuu hetken epämääräisenä ilmassa ja haihtuu nopeasti näkymättömiin. Jotta puhe olisi sen sijaan selkeästi seurattava ja vaikuttava, kannattaa sille laatia selvä alku, jäsennelty keskiosa ja harkittu lopetus.

Alkuruoka herättää ruokahalun

Puheen aloituksella herätetään huomio ja kiinnostus. Kuulijat houkutellaan kuuntelemaan ja johdatetaan aiheeseen. Yleensä aivan alussa on hyvä puhutella yleisöä tilanteeseen sopivalla tavalla, oli se sitten ”arvoisa yleisö”, ”rakkaat kollegat” tai ”päivänsankari Pekka, hyvät ystävät”. Puhuttelulla kiinnitetään yleisön huomio ja kohdennetaan tulevat sanat juuri heille.

Puhuttelun jälkeen tulee puheen varsinainen startti. Nyt yleisö kuuntelee, ja puhujalla on tuhannen taalan paikka saada heidät puolelleen, kiinnostumaan hänen puheestaan.

Hyviä vaihtoehtoja aloitukseen ovat esimerkiksi

• väite
• kysymys
• sitaatti
• tarina tai tapahtuman kuvaus.

Tärkeintä on, että tarjoat alkupalan, joka saa ihmiset odottamaan kieli pitkällä pääruokaa.

Pääruoka täyttää vatsan

Sitten siirrytään pääruokaan eli varsinaiseen aiheen käsittelyyn. Oli kyseessä sitten onnittelu-, opetus- tai vaalipuhe, tässä keskiosassa esitetään puheelle valittu ydinviesti ja vaikutetaan kuulijoihin eri keinoin.

Keskiosa on puheen pisin osio, joka on pidemmissä puheissa syytä jäsennellä edelleen useaan osaan. Se voi siis olla monen ruokalajin illallinen, jossa eri ruokalajit pidetään tietenkin erillään. Kokonaisuus on maittava ja täyttävä.

Jos puheen aloittaa pääväitteellään, on sitä hyvä perustella puheen keskiosassa erilaisin argumentein. Ne voidaan järjestää esimerkiksi tärkeysjärjestykseen. Kun on käsitelty väitettä puolustavia todisteita, voidaan vielä perustellen torjua sellaisia vasta-argumentteja, joita yleisön mieleen on saattanut nousta.

Mahdollisia jäsentelytapoja ovat myös

• yksityisestä yleiseen tai yleisestä yksityiseen
• faktoista johtopäätöksiin/väitteisiin
• menneisyys → nykyisyys → tulevaisuus
• ennen → nyt / puolesta → vastaan / edut → haitat.

Jos yleisön on vaikea hyväksyä puhujan väitettä, on hyvä panostaa yleisön ”pehmittämiseen”.

Joskus puhuja tietää tai arvelee, että yleisön on vaikea hyväksyä hänen väitettään. Silloin ei ehkä kannata pamauttaa raflaavaa väitettä heti puheen alkuun, vaan parempi on panostaa yleisön ”pehmittämiseen”. Puheen voi rakentaa esimerkiksi niin, että aluksi käsittelee yhteisesti hyväksyttyjä totuuksia, joista lähtee johtamaan perusteluja väitteelleen. Väitteen voi esittää sitten myöhemmässä kohdassa puhetta, kun on saanut rakennettua yhteistä pohjaa. Tästä olen kirjoittanut postauksessani Minna Canthista.

Jos kyseessä on vaikkapa onnittelupuhe, voi puheen aloituksessa esimerkiksi kertoa tositapahtumasta, joka kuvaa hyvin onniteltavaa. Puheen keskiosassa sitten voi tarkastella tuota tapahtumaa ja johtaa siitä päätelmiä onniteltavan luonteesta tai ominaisuuksista. Toisaalta aloituksena voi olla vaikka aforismi tai runonpätkä, joka sitten keskiosassa kytketään onnittelun kohteeseen. Aiemmin olen antanut blogissani tiiviit vinkit onnittelupuheeseen.

Jälkiruoka huipentaa elämyksen

Pääruoan jälkeen tulee jälkiruoka, jonka on määrä jättää suuhun hyvä maku – joka voi tilanteesta riippuen olla äkkimakea, raikas tai vaikka kirpeäkin. Puheen lopetuksella yleisö jätetään haluttuihin ajatuksiin tai haluttuun mielentilaan. Kuten hyvä aloitus, hyvä lopetuskin on napakka ja tarkoin harkittu.

Asiatyylisen, informatiivisen puheen lopetuksessa on hyvä kerrata ja tiivistää tärkein asia hyvin muistettavassa muodossa.

Vaikuttamaan pyrkivässä puheessa, jonka tarkoitus on saada yleisö jonkin asian kannalle tai myydä jotakin, kannattaa lopetuksessa ”potkaista” yleisö liikkeelle eli kehottaa toimimaan.

Tilannepuhe, kuten onnittelupuhe, on hyvä päättää loppukohotukseen.

Tilannepuhe, kuten onnittelupuhe, on hyvä päättää loppukohotukseen, jossa ehkä tiivistetään tilanteen luonne ja toivotetaan onnea.

Yksi toimiva ratkaisu on sitoa aloitus ja lopetus yhteen, jolloin puheesta saadaan ehjä kehä. Se tapahtuu esimerkiksi niin, että lopetuksessa vastataan kysymykseen, joka aloituksessa esitettiin. Tai jos aloituksessa kerrottiin jokin tarina, voidaan lopetuksessa jatkaa sitä tai vaikkapa tiivistää tarinan opetus.

Hallitut siirtymät

Puheella on siis syytä olla selkeä rakenne eli toisistaan erottuvat aloitus, keskiosa ja lopetus. Keskiosa voi lisäksi jakautua useaan toisistaan erottuvaan osaan. Tällainen rytmittelevä jäsentely helpottaa puheen seuraamista ja pitää yllä mielenkiintoa.

Puheen osat eivät saa jäädä pelkästään puhujan pään sisälle, vaan niiden on oltava olemassa myös kuulijoille. Eihän kokkikaan lapa samalle lautaselle alkukeittoa, pihviä ja jäätelöä ja jätä ruokailijan tehtäväksi erotella niitä toisistaan.

Siksi on suunniteltava myös siirtymät, joilla kuulija kuljetetaan osiosta toiseen.

Siirtymissä voi käyttää erilaisia keinoja. Tauko on tärkeä. Esimerkiksi aloituksen jälkeen on hyvä pitää pieni tauko – mutta ei niin pientä, ettei kuulija huomaa sitä! Puhujasta saattaa sekunninkin tauko tuntua pitkältä, mutta yleisöstä ei. Ole siis rauhassa vaiti useampi sekunti.

Aloituksen jälkeen on hyvä pitää pieni tauko – mutta ei niin pientä, ettei kuulija huomaa sitä!

Tauon lisäksi voi uuden osion alkamista ilmaista liikkumisella tai asennon muuttamisella sekä erilaisilla muutoksilla puheessa. Voi olla luontevaa esimerkiksi aloittaa puheen keskiosa hiukan hitaammalla puheella ja aavistuksen hiljaisemmalla äänellä kuin miten puhui aloituksessa. Äänen vaihtelut tuovat elävyyttä ja rytmiä puheeseen.

Siirtymät voi myös ilmaista sanoin:

• ”Nyt kerron…”
• ”Seuraavaksi perustelen väitettäni…”
• ”Lopuksi lainaan…”

Etenkin asiatyylisessä puheessa voi puheen rakennetta avata jo puheen alkuvaiheessa enemmänkin: ”Puhun ensin tästä ja tästä, sitten tarkastelen sitä ja tätä, ja lopuksi vedän johtopäätökset.”

Tämän tekstini lopetan kertaukseen ja kehotukseen. Puhetta valmistellessasi mieti ateriaa, jossa on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Valmistele erityisen huolella alkuruoka, jolla herätetään ruokahalu, sekä jälkiruoka, joka jättää suuhun halutun maun.

Hyvä puhe on maistuva ja ravitseva ateria eikä pakkasilmassa leijuva henkäyksen höyry.

 

– – –

*) Kyselyyn saamistani vastauksista bloggasin aiemmin otsikolla Mitä haluat oppia esiintymisestä – Tässä kyselyn tuloksia.

Kuva: Pexels/Pixabay