Toivoa kansalle kaikesta huolimatta – uudenvuodenpuheita presidentillisesti
Kansalaiset! Presidentti puhuu.
Uudenvuodenpäivänä saavat Suomen kansalaiset kuulla, mitä tasavallan presidentti haluaa heille vuoden alkajaisiksi sanoa. Uudenvuodenpuhe on vuosikymmenten ajan pysynyt arvokkaana, presidentillisenä tapahtumana, mutta kuitenkin kunkin puhujan kuuloisena.
Sauli Niinistö oli vuoden 2019 uudenvuodenpuheessaan huolissaan demokratian tilasta. Hän sanoi, että demokratiaan kuuluu oikeus osoittaa tyytymättömyyttä, mutta toisaalta hän varoitti ääriliikkeiden vaarasta.
”Keltaisten liivien suojaan piiloutuneet anarkistit ja avoimesti natsitunnuksin marssivat vievät ajatukset viime vuosisadan julmuuksiin ja raakuuksiin. Demokratiassa ei niille ole sijaa”, Niinistö sanoi.
”Keltaisten liivien suojaan piiloutuneet anarkistit ja avoimesti natsitunnuksin marssivat vievät ajatukset viime vuosisadan julmuuksiin ja raakuuksiin.”
Ranskan keltaliivit ovat tulleet tutuiksi vuoden 2018 mediakuvista. Toisenlaisia keltaliivejä presidentti on nähnyt linnansa ikkunasta: luokkaretkeläisiä, jotka ottavat ”opettajan johdolla askelia maailmaan, pienimmillä turvallisesti käsi kaverin kädessä”.
Tässäpä toive, jonka presidentin puhe minussa herätti: jospa myös vuonna 2019 kaupunkikuvassamme näkyvät keltaliiviset joukot ovat pikkulapsia eivätkä mellakoijia! (No, rakennustyömiehet kelpaavat myös.)
Ajankohtaisia asioita jo vuodesta 1935
Demokratian lisäksi Niinistö otti esille muun muassa suurvaltojen politiikan, maailmanjärjestyksen muutoksen sekä muuttoliikkeen haasteet.
Menneen vuoden merkittävät tapahtumat ja ilmiöt löytävätkin tiensä uudenvuodenpuheisiin. Vuodenvaihteessa ihmisillä on tapana katsoa taakseen ja eteensä, puntaroida mennyttä ja kuvitella tulevaa. Tällaisia ovat myös presidenttien uudenvuodenpuheet.
Presidenteistämme ensimmäisenä uudenvuodenpuheen piti P. E. Svinhufvud vuonna 1935. Tai tarkalleen ottaen hän piti puheensa nauhalle jo edellisen vuoden puolella, mutta se tietysti lähetettiin radiosta uudenvuodenpäivänä. Näin tehdään taas nykyisinkin – välillä puheet pidettiin suorassa lähetyksessä. Svinhufvudin puhe sattuu muuten olemaan Ylen vanhin säilynyt ohjelmatallenne.
Kekkonen puuttui liikenneonnettomuuksiin
Eniten presidentin uudenvuodenpuheita on pitänyt tietenkin Urho Kekkonen. Taloudellisten ja yhteiskunnallisten katsausten lisäksi hän piti esillä muun muassa tieliikenteen turvallisuutta – tai turvattomuutta.
”Ennen kuin lopetan puheeni”, Kekkonen sanoi vuonna 1966, ”haluan purkaa sydäntäni sen huolestumisen johdosta, johon maantieliikenteemme surkea tila antaa aiheen.”
”Haluan purkaa sydäntäni sen huolestumisen johdosta –”
Runoilija Lauri Viita oli kuollut joulun alla rattijuopon törmäyksen seurauksena, ja Kekkonen luki Viidan runoa: ”Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä.”
Vuoden 1973 puheessaan Kekkonen toivoi nopeusrajoituksia, ja pian saatiinkin pysyvät rajoitukset Suomen teille.
Yhtä konkreettisia vaikutuksia uudenvuodenpuheilla lienee harvoin – jos nyt uskaltaa olettaa, että Kekkosen puheella todella oli vaikutusta nopeusrajoitusten asettamiseen.
Esko Aho pääsi presidentin paikalle
Mauno Koivisto ei halunnut pitää uudenvuodenpuhetta 1993, vaan antoi sen pääministerin tehtäväksi. Niinpä Esko Aho sai kunnian puhua kansalaisille.
Hän teki sen suorastaan presidentillisesti. Kuten Ylen toimittaja tv-uutisissa kuvaili: ”Puhe noudatteli samaa kaavaa kuin presidenttien puheet aiemmin: ensin lyhyt kansainvälinen osuus, sitten kriittinen analyysi menneestä, sen jälkeen yleisiä perusteluja eräille hallituksen päätöksille ja lopuksi luja usko hyvään huomiseen sananlaskun säestyksellä…”
Ja mikä oli tämä sananlasku – kerron sen myöhemmin.
Kansalainen, luota hyvään huomiseen
Vuoden 1935 puheessaan presidentti Svinhufvud peräänkuulutti sovinnollisuutta, yhteisymmärrystä ja rauhaa. Samantapaisia asioita ovat muutkin presidentit omissa puheissaan pitäneet esillä, ja syytä on ollutkin.
Vaikka esimerkiksi 2000-luku näyttää hyvin toisenlaiselta kuin 1930-luku, on ihmisten elo sittenkin kovin samanlaista: erimielisyyksiä, vaikeuksia ja sotia. Aina on tarvetta vahvistaa kansan yhtenäisyyttä ja valaa uskoa tulevaisuuteen.
Aina on tarvetta vahvistaa kansan yhtenäisyyttä ja valaa uskoa tulevaisuuteen.
”Meillä on hyvä maa, jonka puolesta kannattaa ponnistella”, muistutti Kekkonen viimeisessä uudenvuodenpuheessaan vuonna 1981.
”Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä”, rohkaisi puolestaan pääministeri Esko Aho sananlaskun sanoin vuonna 1993.
”Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi”, uskoi Niinistö vuonna 2019.
Ja vielä puheensa lopussa – ennen kuin toivotti hyvää vuotta ja Jumalan siunausta – Niinistö luki Eeva Kilven runon, joka toden totta ilmaisee tulevaisuudentoivoa:
”Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!”
___
Presidenttien puheet vuosilta 1935–2007 ovat tekstimuodossa Kotimaisten kielten keskuksen kokoelmassa.
Presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe 2019 on tekstimuodossa Tasavallan presidentin sivuilla.
Kuva: Yleisradion arkistokuvassa P. E. Svinhufvud pitää radiopuhetta 1930-luvulla.